Lusikkakoruja

Hopeisista ruokailuvälineistä tehdyt korut ovat olleet suosittuja jo ainakin kymmenen vuotta. Niin pitkään, kun olen niistä tiennyt, olen halunnut itselleni lusikkakorun. Jostain syystä en vain ole raaskinut sellaista koskaan ostaa.

Melkein viimeisenä opintonani ohjaustoiminnan artenomin koulutuksessa, kävin metallityökurssin ja sain vihdoin itselleni halutut lusikat. Metallityöt eivät todellakana ole minun juttuni, en täysin ymmärrä vieläkään metallin ominaisuuksia materiaalina. Sitä enemmän kuitenkin arvostan niitä, jotka loihtivat hopeasta ja muista materiaaleista mitä hienompia koruja!

Kukkakorut, medaljonki ja sormus on sahattu isosta tarjoilulusikasta, ne ovat siis kuperia jo valmiiksi. Olen kotoisin Lieksasta, Pohjois-Karjalasta, ja näihin kukkiin on innoituksensa antanut Pohjoiskarjalan maakuntakukka, Karjalan ruusu. Jospa se kuvaisi vähän minuakin, ainakin se on yhtä pyöreä.. ;) Kukkien keskellä olevat kuviot on syövytetty. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin syövyttänyt kuvioita vielä enemmän, mutta nyt mentiin näillä. Ketju on kalevakorusta, ei siis oma tekemäni.

Lusikkamedaljonkien innoittaja on tietenkin koiranputki, se on jotenkin niin houkutteleva muodoltaan. Kuviot on sahattu ja porattu vapisevin käsin.. :) Isoista lusikoista tehdyt korut on vähän liian suuria, pitäisi käydä kirppiskierros etsimässä lisää pikkulusikoita! Ei nämä ihan sellaisia ole niinkuin piti, ja kehitettävää löytyy rutkasti. Olen selkeästi enemmän silmukoiden ystävä.. :)