Lusikkakoruja

Hopeisista ruokailuvälineistä tehdyt korut ovat olleet suosittuja jo ainakin kymmenen vuotta. Niin pitkään, kun olen niistä tiennyt, olen halunnut itselleni lusikkakorun. Jostain syystä en vain ole raaskinut sellaista koskaan ostaa.

Melkein viimeisenä opintonani ohjaustoiminnan artenomin koulutuksessa, kävin metallityökurssin ja sain vihdoin itselleni halutut lusikat. Metallityöt eivät todellakana ole minun juttuni, en täysin ymmärrä vieläkään metallin ominaisuuksia materiaalina. Sitä enemmän kuitenkin arvostan niitä, jotka loihtivat hopeasta ja muista materiaaleista mitä hienompia koruja!

Kukkakorut, medaljonki ja sormus on sahattu isosta tarjoilulusikasta, ne ovat siis kuperia jo valmiiksi. Olen kotoisin Lieksasta, Pohjois-Karjalasta, ja näihin kukkiin on innoituksensa antanut Pohjoiskarjalan maakuntakukka, Karjalan ruusu. Jospa se kuvaisi vähän minuakin, ainakin se on yhtä pyöreä.. ;) Kukkien keskellä olevat kuviot on syövytetty. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin syövyttänyt kuvioita vielä enemmän, mutta nyt mentiin näillä. Ketju on kalevakorusta, ei siis oma tekemäni.

Lusikkamedaljonkien innoittaja on tietenkin koiranputki, se on jotenkin niin houkutteleva muodoltaan. Kuviot on sahattu ja porattu vapisevin käsin.. :) Isoista lusikoista tehdyt korut on vähän liian suuria, pitäisi käydä kirppiskierros etsimässä lisää pikkulusikoita! Ei nämä ihan sellaisia ole niinkuin piti, ja kehitettävää löytyy rutkasti. Olen selkeästi enemmän silmukoiden ystävä.. :)

Turtleskakku

Rakas esikoiseni täytti viime viikolla viisi vuotta, Onnea Otso <3 Ylpeydellä huomaan, miten iso ja taitava poika hänestä on tullut. Ensi vuonna eskariin, hui.... Sosiaalisen luonteeni ja osaksi myös "leipomisongelmani" takia tykkään kutsua ystäviä kylään. Lasten synttärit ovat hyvä syy kutsua läheisiä juhlimaan! Tällä kertaa synttärikakkua on mietitty jo edellisistä synttäreistä lähtien. Oma ajatukseni oli alkuun tehdä Autot-elokuvasta tuttu klainari-bussi, mutta syksyllä alkanut Turtles-hulluus vei toiselle tielle. Makujen valintaan poikani ei halunnut vaikuttaa, äitin kakut on kuulema aina niin hyviä (makea maistuu näköjään samalla tavalla niin äidille kuin pojallekin....)!

Täytyy sanoa, että kolmiulotteisten koristeiden muovailu ei oo mun vahvinta alaa. Onneksi Otso ainakin tunnisti hahmot oikeiksi ja oli tyytyväinen kakkuunsa. Se on tärkeintä <3 Koristeet on tehty sokerimassasta, turtlet jo pari viikkoa enen tarjoilua, niin ovat aika hyvin kuivuneet. Kakun MAKU sen sijaan oli ainakin omaan makuun, voisinpa ehkä sanoa, että parhainta koskaan tekemääni! Makuna kakussa on minttusuklaa, maiskis.. :P Kakkupohja on kinuskikissan ihanasta kirjasta otettu mehevä suklaakakkupohja. Pohja on tosi herkkä repeilemään, mutta se ei haittaa/näy lopputuloksessa. Mulla on tapana koota kakut tarjoilulautaselle käyttäen apuna reunakalvoa. Se pitää löysähkötkin täytteet kasassa. Täytän kakun edellisenä päivänä. Irrotan reunakalvot ennen koristelua, silloin kakku on ehtinyt makustua ja tiivistyä siistiksi. Kuvassa näkyvä musta siksakreuna on muovinen "aluspaperi", muistaakseni ikeasta joskus hankittu.

Täytteenä kakussa on päärynäsosetta ja minttusuklaamoussea. Ohje on jostain joululehdestä, meidän perheessä on perinteisesti tästä on tehty täytekakku joulun kahvipöytään. Alkuperäisen ohjeen mukaan kaku väliin pilkotaan säilykepäärynöitä. Käytin itse päärynäpilttiä (1 purkki yhteen väliin), mutta pilkotut päärynät kyllä maistuisivat enemmän. Mousse on täyttövaiheessa löysähkö, mutta reunakalvojen kanssa pysyy hyvin muodossa.

Minttusuklaamousse: (2 väliin)

5dl vispikermaa

200g creme fraichea

1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

1 pieni pakkaus After eight- suklaata pieneksi pilkottuna

 + 2 prk päärynäpilttiä.

Kakun kuorrute on kaulittua suklaamassaa, suosikkini Kinuskikissan leivontakirjasta, tuota massaa olen käyttänyt monissa kakuissa! Se on oikeasti hyvää, toisin kun sokerimassat ja marsipaanit yleensä. Massan tekeminen on helppoa, kattilassa sulatetaan vaalea siirappi, tomusokeri ja valittu suklaa. Massa teketyy jääkaapissa yön yli, ja se kaulitaan kakun päälle.  Tämä kakku on vähälaktoosinen, siksi suklaa on tummaa suklaata.  Suosittelen ehdottomasti tuota kinuskikissan kirjaa hankintalistalle, hyvä perusopus juhlien kokkaukseen! Massan ohje löytyi googlettamalla myös täältä.

Kakun lisäksi juhlissa tarjottiin banaani-suklaa kuppikakkuja ja porkkana-appelsiinikuivakakkua. Otson toiveesta tarkoituksena oli tehdä kurpitsakakku, Bellebaiella on siihen ihana ohje. Olin ostanut hyvissä ajoin kaupasta pari kurpitsalyhdyiksi tarkoitettua kurpitsaa. Tarkoituksena oli tehdä niistä lyhdyt ulos, sekä kakku. Kurpitsoiden sisällä ei kuitenkaan ollut juuri mitään, olisikohan koristekurpitsat jotenkin erilaisia, ei-syötäväksi kelpaavia? Tai sitten kurpitsat olivat syömäkelpoisia kuukausi sitten, ja sisälmys oli vaan kuivunut kokoon. Mutta siis, vaihdoin kurpitsan porkkanaan, hyvää tuli jokatapauksessa! Kuppikakkuihin tein banaaninmakuisia muffinseja, jotka eivät olleet ihan huippuhyviä tuoreena. Pakastuksen, sulatuksen ja kuorrutuksen jälkeen ne olivat kuitenkin hyviä, ja kauniitakin! Kuorrutteessa on kermavaahtoa, johon on sekoitettu sulatettua tummaa suklaata. Tähtikoristeet koristavat molempia tuoden yhteistä ilmettä.

Suolaisena tarjottavana juhlissa oli tällä kertaa vasta leivottuja sämpylöitä, coleslaw-salaattia ja pulled pork-tyyppistä ylikypsää possua. Oli nimittäin NAM! Siskoni teki isompien lasten kanssa ison kasan sämpylöitä ja taitava mieheni valmisti lihat. Yhteistyön voimaa <3 En ole koskaan tehnyt coleslaw-salaattia, mutta helppoahan se on tehty. Valkosipulia laitettiin reippaalla kädellä, ja se sopi ainakin omaan makuun.

Juhlat järjestettiin halloween-aikaan, siksi koristeina oli oranssia; kurpitsoita, kukkia, sekä pöydillä koristeita erilaisia ällöttäviä ötököitä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, kiitos kaikille juhlijoille!

Syyskakkuja

Lehtien väriloisto on ollut tänä vuonna uskomaton. Aina syksyisin minulle tulee pakottava tarve ikuistaa ne värit jotenkin. Olen pohtinut syksynlehtien ikuistamista jollain tavalla, mutta värit ei vain tahdo pysyä lehdissä millään tavalla. Tänä syksynä ikuistin kauniit lehdet kakkuihin, toki nekin haravoitiin jo massuihin ja vain kuvat ovat enää todisteena!

Lehtikoristeiden teko on helppoa. Niitä voi tehdä marsipaanista tai sokerimassasta, itse suosin sokerimassaa. Isommista ruokakaupoista saa nykyään valmiiksi värjättyjä massoja, jos ei itse halua värjäillä. Itse ostan pastavärejä ja muitakin tarvikkeita joko Vispilänkaupasta tai Confetista. Laitoin siis vain yhteen könttiin palaset erivärisiä massoja ja kaulitsin sen ohueksi sekoittamatta värejä liikaa. Sitten vaan muotilla lehdet irti! Jos on aikaa, lehdet voi tehdä viikkoja aikaisemmin, ne voi myös jättää kuivumaan erilaisiin asentoihin. Foliosta voi helposti muotoilla erilaisia tukipaloja lehdille.

Ensimmäinen kakku on eräiden ihanien kaverusten 5v. synttäreille. Tähän kakkuun kokeilin tulostettua kakkukuvaa. Kaupoissahan on myytävänä erilaisia kakkukuvia prinsessoista ja spidermaneista, mutta niitä saa myös omista valokuvista. Pikaisen surffailun jälkeen päädyin tilaamaan niitä täältä. Kuva oli melko tarkka, ei maistunut juuri miltään, mutta toimi niinkuin piti. Ihan hauska lisäulottuvuus koristemaailmaan! Kakussa on tumma sokerikakkupohja ja välissä soseutettua banaania, suklaakastiketta ja suklaamoussea. Sain täyteidean livin Leila leipoo-ohjelmasta. Siinä suklaakastike tehtiin alusta pitäen itse, mutta oikaisin tässä laittamalla valmista pirkan suklaakastiketta tuubista, sellaista jäätelölle tarkoitettua siis. Hyvin toimi. Leila leipoo -ohjelmassa neuvottiin myös sivelemään banaanikerros sitruunamehulla, silloin banaani säilyttää värinsä. Omassa kakussani banaani ei juuri eroittunut muuten kuin maussa. Tämäkin oli varsin hyvä yhdistelmä mielestäni!

Tämä syyskakku on tehty Nina-tädin 50v. juhliin, onnea Nina ! Kakun sisällä on vaalea, pellille tehty kakkupohja kolminkertaisena. Välissä on kinuskimoussea ja jäisiä puolukoita. En ollut itse paikalla maistamassa, mutta oli kuulema hyvää! Tämä on kyllä suosikki mousseni, sen on suoraan kinuskikissalta lainattu. Toimii myös karpaloilla ja vadelmilla. Kun lisättävät marjat ovat jäisiä, ne eivät värjää moussea.

Taulu

 Haaveilen kodista, jonka seinillä on toinen toistaan upeampia itse tekemiäni taideteoksia, eri tekniikoilla, pieniä ja suuria. Jostain syystä, ne jäävät vaan aina toteuttamatta, kun aina on jotain tähdellisempää tehtävää. En tosin ole mielestäni kovin taiteellinen, työni ovat enemmän käsitöitä kuin taidetta. Mutta ei sillä niin väliä, itse tehty on aina hienompi kuin kaupasta ostettu!

Rakas Isäni täytti kesällä pyöreitä vuosia ja päätimme siskoni kanssa tehdä hänelle lahjaksi taulun. Taululle oli tilaus, sellainen tarvittiin heidän uutukaisen asuntoautonsa seinälle. Taulu ei siis voi olla kovin painava tai särkyvä. Niinpä päätimme tehdä kankaan, jonka kiinnitettäisiin styroxlevyn ympärille. Yhteistyö tällaisessa "taideprojektissa" voi olla hermoja raastavaa, kun molemmilla on eri näkemys siitä, mikä näyttää hyvältä. Pientä sanailua tarvittiin, mutta lopputulos miellytti molempien silmää.

Kuvassa on siis omenapuun oksa, taivasta vasten. Päätimme tehdä taivaan, eli pohjakankaan huovuttamalla. siihen on valittu monia eri sinisen sävyjä, merinovillaa ja silkkikuitua. Huovan pohjana oli valkoinen neulahuopalevy, joka peitettiin usealla kerroksella merinovillatopsia ja silkkikuituhaivenia. Emme ostaneet työtä varten mitään, vaan kaikki tarvikkeet löytyivät varastoista. :) Omenapuun oksa on tukikankaalla kiinnitetty ja ommeltu koneella kiinni huopaan. Omenankukat on huovutettu merinovillasta ja silkkikuidusta, kukkien vihreät keskustat ovat lasihelmiä. Lehdet oat vihreää puuvillakangasta. Huopa kiinnitettiin styrokslevyyn pienillä nuppineuloilla. Taulun koko on n. 30 x 65cm.

Pipoja pipoja pipoja...

Joka vuosi näihin aikoihin on käynnissä kuumeinen talviasusteiden päivitys. Mikä on tämän talven väri? Viime vuoden asusteet näyttävät hieman nuhruisilta ja vaikka ne tulisivatkin käyttöön tänäkin vuonna, on tehtävä ainakin yhdet uudet. Värimaailmaa miettiessäni huomasin että pipojen täytyisi sopia monenlaisten vaatteiden kanssa. Siitä tuli ajatus erivärisistä kukista. Inspiraationi väri- ja kuviomaailmaan olivat tällä kertaa uusi ihana desiqual-laukkuni ja -huivini. Niissä on runsas ja raikas värimaailma, samaa olen jäljitellyt pipoissani.

Pipon ulkonäkö on tietenkin tärkein asia. Käytännöllisyys on kuitenkin huomioitava myös. Neulotuissa hatuissa on se ongelma, että ne eivät pidä tuulta, ja voivat olla välillä liian kuumia ja kutittavia. Viime vuonna tein tyttärelleni kauniin palmikkopipon ja rakas siskoni ompeli siihen ystävällisesti vuoren trikookankaasta. Ei nyt ihan tuulenpitävää, mutta ainakin lämpimämpää! Varsinkin lapsille neulomani hatut eivät ole normaalissa pihakäytössä, vaan enemmänkin kyläily - ja kauppareissuilla. Aikuisella on eri juttu! 

Neulottujen hattujen silmukkamäärä on aina suuri pähkäilyn aihe. Pään ympärysmitalla ja langantiheydellä saa toki laskettua jonkinlaiset silmukkamäärän, mutta pipon tulisi olla kireä muttei liian. Myös valittu neulos vaikuttaa paljon tiheyteen. Joustinneule tai ainaoikein -neule joustavat, palmikot kiristävät jne. Useat neulokset myös löysistyvät käytössä, eli jos hattu on aluksi juuri sopiva, todennäköisesti pian se on vähän liian löysä. Parhaiten silmukkamäärän saa selailemalla neulelehtiä. Isommassa hatussa on 108 silmukkaa, lankana Novitan Nalle. Lapsen hatussa on 92 silmukkaa.

Parantaakseni hatun käytännöllisyyttä, neuloin hatun reunaan käänteen puuvillalangalla, näin ihoa vasten tuleva osa hatusta on puuvillaa, eikä villaa. Samalla myös korville tulee kaksinkertainen, lämpimämpi neulos. Reuna on tehty yhdellä *langankierto, 2 oikein yhteen* -kierroksella. Jos pitsireuna näyttää liian "tyttömäiseltä", reunaerotuksen voi tehdä myös nurjalla kierroksella.

Löysin vähän aikaa sitten helpon ohjeen ihanaan virkattuun kukkaan. Ohje löytyy täältä. Lankaa vaihtamalla kukista saa erikokoisia, tein todella ohuesta langasta virkatuista kukista korvakorutkin kovettamalla kukat erikeeper-vedellä. Sovelsin ohjetta pieniin kukkiin, karkeasti sanottununa yksi kerros jätetään vain pois.

Lämmintä syksyä!

Onnea prinsessa

Rakas tyttäreni täytti vähän aikaan sitten 3 vuotta, onnea murunen <3 Hänen kakkutoiveensa on jo pitkään ollut selvä; prinsessakakku on saatava. Ensimmäisiin, sukulaisjuhliin sain vielä puhuttua kruunukakun, joka ei kyllä tosin ollut kovin edustava. Toisiin juhliin, jonne kutsuimme paljon lapsia ja ystäviä, tehtiin prinsessakakku. Pienen johdattelun jälkeen muutimme disneyn prinsessa ruusunen idean lapsekkaampaan, kirjoista ja telkkarista tuttuun pikkuprinsessa-hahmoon.

Kruunukakussa huomasin taas kerran, että sokerikuorrute ei maistu hyvältä, se on liian makeaa. Sokerikuorrutteiden maut ovat kyllä menneet hienosti eteenpäin, ostin prismasta neljää eri väriä sisältävän kuorrutepakkauksen koristeluun, ja ne kyllä maistuivat selvästi joltakin; joku suklaalle, joku sitruunalle jne. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä kaksikerroksisen kakun, eikä lopputulos häikäise. Kaksikerroksisuus ei sinänsä ollut vaikea tehdä, mutta koko kakun kuorruttamin sokerikuorrutteella on stressaavaa, eikä onnistu minulta kauniisti. Ehkä pitäydyn jatkossa hyvänmakuisissa kakuissa... ;)

Tyttäreni kakun kuuluu olla vaaleanpunainen, täytteenä on siis mansikkatäyte. Molemmissa kakuissa siis. Löysin hyvän kuuloisen mansikkatäytteen Bellebaielta. Rahkaksi valitsin valkosuklaa-lime rahkan, ja veden sijaan kiehautin liivatteet sitruunamehuun. Oli kyllä hyvää suosittelen! Meillä tehdään aina kakut vähälaktoosisina, koska sitä vaivaa on monella meidän vieraista. Se rajoittaa vähän varsinkin suklaatuotteiden käyttöä. Kakku on kostettu vaniljamaidolla, sekin täytyy muista ostaa vähälaktoosisena!

Pikkuprinsessakakussa on sokerikuorrute vain päällä, ja kerma on pursottu punostyyliin. Oppi on peräisin kinuskikissalta. Pikkuprinsessan osat on tehty erikseen, ja naama piirretty elintarviketussilla. Prinsessan hiukset on tehty valkosipulipuristimella. Tähän kakkuun olen kyllä tyytyväinen!

Mansikkamousse:

(2 väliin)

5 dl vispikermaa
1 prk valkosuklaa-lime -rahkaa
n. 5dl mansikoita
n. 0,75dl sokeria
5 liivatetta
2 rkl sitruunamehua

Jälkimmäisiin juhliin halusin kokeilla tehdä lisäksi mustaherukka-juustokakkua. Olen saanut kerran taivaallisen hyvää sellaista, mutta ohje oli salainen. Luulen, että salaisuus on mustaherukkalikööri. Tekeleeni oli kyllä hyvänmakuinen, mutta esteettisesti se ei ollut kaunis. Mustaherukat pitäisi ehkä paseerata, poistaa kuoret siis. En tiedä onko paseeraus tässä kohtaa oikea termi... Se kuulostaa kyllä aika työläältä. Kakun ulkonäköä eivät pelastaneet edes hätäisesti tehdyt kiehkurat kermavaahdon jämistä. Kehitettävää siis riittää!

Mustaherukka-juustokakku:

pohja:
200 g Digestive-keksejä
70g  voita

Mousse:
2,5dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
150g ranskankermaa
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria
200g mustaherukoita
5 liivatetta
3 rkl mustaherukkalikööriä

Kiille:
2dl mustaherukkamehua (jossa vähän joukossa makeampaa mansikkamehua)
2 liivatetta

Kesäneuleita

Kesä merkitsee minulle silmukoiden saralla ihanan värisiä puuvillalankoja, vilpoisia kesäneuleita ja virkkausta. Kesällä ei voisi kuvitellakaan neulovansa villasukkia tai muita paksuja neuleita, niiden aika koittaa syksyllä.

Olen isokokoinen tyttönen, ja siksi sopivien vaatteiden tai neuleohjeiden löytäminen on aina haastavaa. Alkukesästä löysin kuitenkin kesäpaitojen viisasten kiven; mallin, joka on helppo neuloa ja sovellettavissa monille eri langoille ja tyyleille. Malli on koostuu kahdesta neliön muotoisesta kappaleesta, jotka ommellaan yhteen (tai neulotaan pyörönä) jättäen käsien- ja pääntienaukot. Lopuksi alareunaan neulotaan joustin. Malli on nerokas! Silmukkamäärällä ei ole niin suurta väliä, paita voi olla hyvinkin löysä, mutta ei näytä teltalta koska joustinneule alareunassa kokoaa paidan jykevästi. Voisin kuvitella, että malli sopii kaikenlaisille vartalotyypeille.

Näissä paidoissa lankoina on Novitan tennessee ja kaste. Tennesseen värit ovat vanhoja vuosikertoja, niitä ei saa enää kaupasta. Siksakneuleessa mittasin lantion leveimmän kohdan, ja koetilkun avulla laskin sopivan silmukkamäärän. Siksakneuleessa on kolmessa kohtaa pitkien silmukoiden kerroksia, ne ei tosin näytä kovin hyviltä. En jaksanut purkaakaan, se oli tuollainen kokeilu.. Paidan yläosan reuna on vahvistettu virkatulla kiinteiden silmukoiden kerroksella, ja etu- ja takakappaleet ovat virkaten kiinnitetty.

Toinen paita on virkattu, ohje on mukailtu Novitan kesä2013 -lehden isojen tyttöjen ohjeesta, neulottu joustin siis lisätty. Virkattu paita on "koppurampi" kuin neule, mutta se ei haittaa. Monet neuleohjeet on suunniteltu hoikille ihmisille, on siis tärkeää huomioda oman vartalon erityispiirteet neuletta suunnitellessa. Itselläni esimerkiksi on pitkä selkä, ja kaikkiin ohjeisiin täytyy lisätä mittaa paljon. Myös kädentien kohta kannattaa mitata yksilöllisesti.

Neuleesta saa laskeutuvamman lisäämällä puikkokokoa, virkatun pinnan kuuluu olla mielestäni tiukka. Olen tekemässä nyt kolmatta kesäneuletta. Neuleena on pitsineulos, ja puikot kokoa 5,5, vaikka tenneseen ohjeessa sanotaan 3,5. Näin neuleesta tulee todella löysä ja rei'istä isoja !

Millainen pinta sinun laatikkopaitaasi tulisi?

Neulomisen iloa!

Maton virkkausta

 Terveisiä kesälomalta mummolasta!

Teetkö käsitöitä kesälomalla? Teetkö erityyppisiä käsitöitä kesällä ja talvella? Minulla virkkaus on selvä kesän merkki. Muutama kesäpaitakin on jo virkattu ja joku neulottukin, mutta niistä lisää tuonnempana. Nyt virkataan mattoja!

Matonkuteiden hyödyntäminen virkkauksessa ja neulonnassa on ollut viimeistä huutoa jo useamman vuoden. Töissä mainostin eräälle miehelle kudevirkkausta "äijä-virkkauksena". Virkkuukoukkua ei pidetä kädessä sirosti kuin pientä kahvikuppia, vaan koukkua väännetään hartiavoimin koko kädellä. Kudevirkkaus ei siis toisinsanoen sovi, jos käsien kanssa on ongelmia. Mullakin kädet tuli aikalailla kipeiksi näitä vääntäessä, koska pakkohan ne oli saada nopeasti valmiiksi. Siihen sopii toimintaterapeutilta saatu neuvo: Pidä taukoja ja jumppaa välillä käsiä (nyrkkiin-auki tms)! Kudevirkkaus on siitä ihanaa, että se edistyy todella nopeasti.  Näihin kahteen mattoon meni aikaa 5päivää, enkä todellakaan virkannut montaa tuntia päivässä! 

Matot ovat mittatilaustyö vanhempieni asuntoautoon. Kudematto sopii hyvin tällaiseen käyttöön, koska sen voi pestä pesukoneessa. Materiaalina on siis trikookude, ja kuteet maksoivat näihin mattoihin n. 40e. Ontelokude on "uusi" tulokas näillä markkinoilla. Se on säännöllisen tasapaksua ja -laatuista, ja siksi kalliimpaakin. Trikookuteessa on usein selvästi ohuita kohtia, niin tässäkin oli. Leikkelin niitä väleistä pois, ja harsin päät yhteen ohuella samanvärisellä ompelulangalla. Näin liitoskohdat jäävät siististi piiloon. Molempien  mattojen alkuperäiset ohjeet löytyvät kauhavan kangasaitan sivuilta. Molempia ohjeita olen muokannut saadakseni koon sopivaksi. Pyöreä matto on halkaisijaltaan 85cm ja toinen 65cm x 100cm.  Mattojen alle on yleensä hyvä laittaa jonkinlainen liukueste. Virkattujen, reikäisten mattojen alta liukueste näkyisi kuitenkin rumasti. Suunnittelin, että liukuestematosta voisi leikata kuvion peittävien kohtien muotoisia paloja ja ommella niitä maton takapuolelle! Nämä matot kaipaavat myös vielä höyrytyksen nurjalta puolelta.

Huivi

 Asusteiden neulominen on ihanaa. Mitat eivät ole niin tarkkoja, työ tulee valmiiksi nopeasti, eikä talous kaadu lankahankintoihin. Huivi on minulle tärkeä asuste, käytän huiveja todella paljon niin ulkona kuin kaulakorun sijaan asusteena. Kesällä neulotut huivit vaihtuvat virkattuihin puuvillaisiin, tai kevyisiin kudottuihin valmishuiveihin. Nyt ei ole siis todellakaan ole mikään huivineulontasesonki, mutta esittelen silti viimeisimmän tekeleeni. Huivi on ajankohtainen nyt, sillä osallistun sillä Novitan järjestämään suureen huivikilpailuun, osallistumisaikaa on vielä toukokuun loppuun.

Osallistuin muutama vuosi sitten Anu Harkin luovan neulonnan kurssille, ja siellä opin yhdistelemään erilaisia pintoja, lankoja ja värejä luovasti – ohjeita tuijottamatta. Olen neulonut paljon,  mutta tällainen tiheyksien ja ohjeiden huomiotta jättäminen on välillä vapauttavaa!  Tämä tekniikka sopii hyvin huiveihin, näitä löytyykin jo kotoa monenvärisenä.  Erilaiset struktuurit tekevät huivista mielenkiintoisen, myös lanka vaikuttaa paljon. Puuvilla- villa, mohair- ja sekoitelankoja yhdistelemällä pintoihin saa erilaisia tyylejä. Turkoosi on lempivärini, ja tällä kaudella sitä löytyykin paljon lankahyllystä! Huivi on hyvä tapa päästä eroon jämälangoista, mutta houkutus on suuri ostaa useita uusia, toisiinsa sopivia sävyjä… Napit huivin toisessa reunassa lisäävät käyttötarkoitusta, huivia voi käyttää myös ponchona tai harteiden lämmittimenä. Vaihtelevat reunat sitoo yhteen virkattu kiinteiden silmukoiden kerros.

Äitienpäiväkakku

Tänä vuonna äitienpäivää juhlittiin pitkästä aikaa isolla porukalla, itseni lisäksi paikalla oli kolme upeaa äitiä perheineen; Äitini, siskoni ja anoppini.

Äitienpäiväkakun maut ovat tänä vuonna suklaa ja kahvi. Mitäpä äiti muuta tarvitsee? ;) No ehkä jotain, mutta niillä pääsee jo pitkälle! Tein kakusta vähälaktoosisen. Alimmassa täyte-kerroksessa on suklaamousse tummasta suklaasta. Toisessa välissä on kahvimousse, jossa on mausteena espressoa ja amaretto-likööriä. Alkoholi haihtuu kiehauttaessa. Jämäköitin moussen liivatteella, ja se ikävä kyllä aina vähentää moussen makua. Laktoosilliseen versioon voisi laittaa valkosuklaata ja jättää sokerin ja liivatteet pois.. Kakkupohjana on mehevä kuivakakkumainen pohja, jonka kanssa koin kokoamisvaiheessa epätoivon hetkiä kun mureat kakkulevyt hajosivat käsiin ja upposivat löysään kahvimousseen. Mureneminen ei kuitenkaan haittaa valmiissa kakussa, murentuneet palat voi koota palapelimaisesti paikalleen. Kakku kannattaakin koota vuokaan edellisenä päivänä, se teki ihmeitä tässäkin tapauksessa! Kuorrutteena on tummasta suklaasta, vaaleasta siirapista ja tomusokerista tehty massa. Koristeet sokerimassasta. Varsin suklainen yleisvaikutelma, maiskis! Täytyy sanoa, että olin kyllä varsin tyytyväinen kakun makuun. Koristelu oli aika pikainen, mutta ainakin kesäinen! :)

Suklaamousse:

130g tummaa suklaata

2,5 dl kermaa

100g tuorejuustoa

Vatkaa kerma. Sulata suklaa mikrossa ja vatkaa joukkoon tuorejuusto ja kermavaahto.

Kahvimousse:

4 liivatetta

1 dl espressoa tai vahvaa kahvia

2rkl amaretto-likööriä

2,5dl kuohukermaa
100g tuorejuustoa
0,5-1dl tomusokeria
puolikas vaniljatanko

Liota liivatteet kylmässä vedessä. Lämmitä kahvi ja likööri kattilassa ja lisää liivatteet. Vatkaa kerma, lisää siemenet vaniljatangosta ja tuorejuusto. Lisää hieman jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Mausta tomusokerilla. Moussesta tulee aika löysä, sen voi antaa jämäköityä jääkaapissa, tai koota kakun vuokaan kuten itse tein.

Äiti on sanoista kaunein

Äitienpäivänä, jos milloin, on syytä muistaa arjen sankareita, äitejä! Omat lapseni ovat vielä pieniä ja näin äitienpäivänä sydän meinaa pakahtua ylpeydestä noita pieniä täydellisyyksiä katsellessa. Oma äitini on idolini, maailman paras äiti <3

Äitienpäivään kuuluu itsetehdyt lahjat. Tänä vuonna lapset maalasivat molemmille Mummoilleen kukkaruukut, joihin ostettiin kauniit kukkaset. Minä lisäsin paketteihin vielä neulomani kesätossut. Ohje on superhelppo. Kesätossut syntyvät puuvillalangasta, talvitossut voin neuloa villalangasta. Lisään ohjeen myöhemmin!

Onnea kaikille äideille!

Jämälankaneulontaa!

Lankakoria kannattaa aina välillä tyhjentää jämälankaneulomuksilla. Sitten voi taas hyvillä mielin ostaa uusia lankoja tilalle.. ;) Minulla on tapana ostaa tulevaa neuletyötä varten lankoja mieluumin reilusti, ettei ne vaan lopu kesken. Lopputulos on tietenkin se, että lankakori on tulvillaan yksittäisiä keriä. Onneksi niistä voi tehdä vaikka mitä!

Novitan 7-veljestä on yksi suosikkilangoistani. Se on laadukas ja kestävä tuotteessa, ja sen verran paksu lanka, että sen neulominen sujuu ripeästi. Huomasin vähän aikaa sitten, että lankakorini on tulvillaan juuri tätä lankaa.  Niinpä päätin neuloa siitä jotain lapsille! Villatakit tästä langasta on aika kuumia, päätin siis jättää hihat pois. Ohje on joku perus-villatakin ohje vanhasta Novita-lehdestä, kädenteiden reunat on huoliteltu virkkaamalla. Tytön villatakin pidensin tunikaksi, yläosa on tehty samalla ohjeella kuin pojan.  Tunikassa on muutamassa raidassa Novitan Nalle-lankaa ja paljettilankaa, niistä pikku prinsessa ilahtui erityisesti.. :D Aika kivoja neuleita noista tuli, koot on mitoitettu ensi talven pakkasille..

Lankojen päätteleminen on minulle epämiellyttävin vaihe neulomisessa, ja jämälankaneulomuksissa niitä on paljon. Olen ratkaissut ongelman neulomalla värinvaihtokohdassa 6 silmukalla molemmilla langoilla, silloin päättelyä ei oikeastaan tarvita. Jämälankatyössä raidat kuuluukin olla erikokoisia, ja värin vaihtuminen aina erikohdassa sopii tyyliin hyvin. Värit ovat niin ihania, neulominen oli silkkaa väriterapiaa. Neulominen oli myös nopeaa kun aina täytyi saada vielä yksi raita neulottua...

Hyvää pääsiäistä!

Onko sinulla pääsiäisperinteitä? Omaan pääsiäiseeni kuuluu perinteiset rairuohot tipuineen, koristellut munat ja pajunkissat. Ruukkunarsissit keittiön pöydällä luovat uskoa kevään tuloon ja ilmojen pikaiseen lämpenemiseen. Pääsiäisherkut kuuluvat myös olennaisena osana vapaapäivien viettoon, riippumatta siitä missä pääsiäistä viettää. Oma pääsiäiseni sujui tänä vuonna arkisesti suursiivouksen merkeissä, mutta pientä makeaa kahvipöytään täytyi silti leipoa!

Tämä kakku on kotoa, äidin reseptikirjasta. Teen sitä melkein joka vuosi, se on siis perinne! Ohje on todennäköisesti poimittu jostain lehdestä. Kyseessä on siis tiikerikakku, joka on vaan leivottu erilaiseen vuokaan. Tällä kertaa sydämenmuotoiseen silikonivuokaan. Kakku on kostutettu appelsiinimehulla, kuorrutettu suklaakuorrutteella ja koristeltu pääsiäiskarkeilla. Helppoa ja hyvää! Kakku on siis "kuivakakku", mutta appelsiinimehu pehmentää sopivasti rakennetta.

Onnea Lotta!

Maaliskuussa juhlittiin ihanaisen siskontytön 9v. synttäreitä. Alkuun Lotta ei ollut niin innostunut kakun ulkonäöstä, mutta kun pääsi itse suunnittelemaan ja toteuttamaan, johan alkoi kiinnostaa! Suunnitelmissa oli jotain vihreää, koukeroita ja iso kukka. Tai paljon kukkia. Makuna Lotan suosikki, valkosuklaa.

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni kakkuun Kinuskikissan ihanasta kirjasta (http://www.kinuskikissa.fi/kinuskikissalta-leivontakirja/) suklaisen kaulintamassan. Tähän kakkuun se tehtiin siis valkosuklaasta. Valmiin kakun päällä massa oli hieman vaikea (lue: tahmea) leikata, mutta maku hakkaa mennen tullen sokerimassat ja marsipaanit. Massa oli helppo tehdä ja kaulita, valkosuklaamassan voi myös värjätä haluamakseen. Kokeiluun menee ehdottomasti myös massat maitosuklaasta ja tummasta suklaasta. Kakun täytteenä on valkosuklaamousse, jossa on mukana tummasuklaarouhetta ja kakkupohjana vaalea peruskakkupohja. Vähän pelkäsin, että kakku olisi liian makea, mutta eipä ollut, oikein ihana oli! Sokerimassan korvaaminen valkosuklaamassalla oli ehdottoman hyvä juttu! Koristeet on tehty sokerimassasta yhdessä Lotan kanssa.

Nyt kun tuli nuo kakun kuorrutteet puheeksi, on pakko laittaa vielä yksi kuva toisesta kakusta. Poikani Otson ja hänen ystävänsä, ihanan Nupun 4v. kimppasynttäreitä juhlittiin loppuvuodesta muskettisoturit/prinsessat -teemanaamiaisilla. Tähän kakkuun tein kuorrutteen samasta Kinuskikissan kirjasta, tällä kertaa toffeefudge-karkeista. Oikein hyvän makuinen oli sekin ja  yhtä lailla "helppo käyttöinen". Laktoosirajoitteisille nämä ei toimi, tummasta suklaasta saa vähälaktoosisen, mutta en tiedä onko toffeeta vähälaktoosisena kaupoissa.

Virvon varvon!

Aurinkoista palmusunnuntaita!

Tänään sain vihdoin valmiiksi pääsiäismunaneulomukseni. Suunnittelin niiden tekoa jo viime pääsiäisenä, ja nyt sain viimein aikaiseksi toteuttaa ne. Kyseessähän on siis Arnen ja Carlosin, kahden norjalaisen "joulupallomiehen", keksintö joka on saanut suuren suosion ympäri maailmaa. Lainasin kirjastosta heidän kirjansa Pääsiäiskoristeet, ohjeet ovat siitä. Hyviä ja helposti ymmärrettäviä perusohjeita, joihin voi helposti keksiä omat kuvionsa. Kirjassa on myös ihania neulottuja pääsiäspupuja, joille voi tehdä villapaitoja...  Täytynee kokeilla niitäkin :) Kirja on myös hyvin suomennettu!

Neulotut munat pääsivät roikkumaan lamppuun keittiön pöydän yläpuolelle. Munat on neulottu Novitan Wool ja Nalle -langoista ja täytetty lampaanvillalla. Ihan säännöllisiä ja identtisiä munat eivät ole... Hyvää kirjoneuletreeniä siis! Munat on nopeita neuloa ja värejä ja kuviota muokkaamalla saa omaan kotiin istuvia pääsiäismunia.

Mukavaa pääsiäistä!

Onnea uudelle blogille!

 

 

 Nyt se vihdoin tapahtui, minä perustin ihan ikioman blogin. Rakastan kaikenlaisten käsitöiden tekemistä, ja haluan jakaa innostukseni muillekin.

Ensimmmäisessä kuvassani on kakku viime synttäreiltäni, koristeet ovat neulottu lakunauhasta. Kakussa on aikuiseen makuun sopiva kinuski-karpalotäyte, ohje kinuskikissalta. http://www.kinuskikissa.fi/kinuski-puolukkatayte?hakusivu=true

Puolukat on siis vaihdettu karpaloihin. Aivan ihanaa, suosittelen!