Pipoja pipoja pipoja...

Joka vuosi näihin aikoihin on käynnissä kuumeinen talviasusteiden päivitys. Mikä on tämän talven väri? Viime vuoden asusteet näyttävät hieman nuhruisilta ja vaikka ne tulisivatkin käyttöön tänäkin vuonna, on tehtävä ainakin yhdet uudet. Värimaailmaa miettiessäni huomasin että pipojen täytyisi sopia monenlaisten vaatteiden kanssa. Siitä tuli ajatus erivärisistä kukista. Inspiraationi väri- ja kuviomaailmaan olivat tällä kertaa uusi ihana desiqual-laukkuni ja -huivini. Niissä on runsas ja raikas värimaailma, samaa olen jäljitellyt pipoissani.

Pipon ulkonäkö on tietenkin tärkein asia. Käytännöllisyys on kuitenkin huomioitava myös. Neulotuissa hatuissa on se ongelma, että ne eivät pidä tuulta, ja voivat olla välillä liian kuumia ja kutittavia. Viime vuonna tein tyttärelleni kauniin palmikkopipon ja rakas siskoni ompeli siihen ystävällisesti vuoren trikookankaasta. Ei nyt ihan tuulenpitävää, mutta ainakin lämpimämpää! Varsinkin lapsille neulomani hatut eivät ole normaalissa pihakäytössä, vaan enemmänkin kyläily - ja kauppareissuilla. Aikuisella on eri juttu! 

Neulottujen hattujen silmukkamäärä on aina suuri pähkäilyn aihe. Pään ympärysmitalla ja langantiheydellä saa toki laskettua jonkinlaiset silmukkamäärän, mutta pipon tulisi olla kireä muttei liian. Myös valittu neulos vaikuttaa paljon tiheyteen. Joustinneule tai ainaoikein -neule joustavat, palmikot kiristävät jne. Useat neulokset myös löysistyvät käytössä, eli jos hattu on aluksi juuri sopiva, todennäköisesti pian se on vähän liian löysä. Parhaiten silmukkamäärän saa selailemalla neulelehtiä. Isommassa hatussa on 108 silmukkaa, lankana Novitan Nalle. Lapsen hatussa on 92 silmukkaa.

Parantaakseni hatun käytännöllisyyttä, neuloin hatun reunaan käänteen puuvillalangalla, näin ihoa vasten tuleva osa hatusta on puuvillaa, eikä villaa. Samalla myös korville tulee kaksinkertainen, lämpimämpi neulos. Reuna on tehty yhdellä *langankierto, 2 oikein yhteen* -kierroksella. Jos pitsireuna näyttää liian "tyttömäiseltä", reunaerotuksen voi tehdä myös nurjalla kierroksella.

Löysin vähän aikaa sitten helpon ohjeen ihanaan virkattuun kukkaan. Ohje löytyy täältä. Lankaa vaihtamalla kukista saa erikokoisia, tein todella ohuesta langasta virkatuista kukista korvakorutkin kovettamalla kukat erikeeper-vedellä. Sovelsin ohjetta pieniin kukkiin, karkeasti sanottununa yksi kerros jätetään vain pois.

Lämmintä syksyä!

Onnea prinsessa

Rakas tyttäreni täytti vähän aikaan sitten 3 vuotta, onnea murunen <3 Hänen kakkutoiveensa on jo pitkään ollut selvä; prinsessakakku on saatava. Ensimmäisiin, sukulaisjuhliin sain vielä puhuttua kruunukakun, joka ei kyllä tosin ollut kovin edustava. Toisiin juhliin, jonne kutsuimme paljon lapsia ja ystäviä, tehtiin prinsessakakku. Pienen johdattelun jälkeen muutimme disneyn prinsessa ruusunen idean lapsekkaampaan, kirjoista ja telkkarista tuttuun pikkuprinsessa-hahmoon.

Kruunukakussa huomasin taas kerran, että sokerikuorrute ei maistu hyvältä, se on liian makeaa. Sokerikuorrutteiden maut ovat kyllä menneet hienosti eteenpäin, ostin prismasta neljää eri väriä sisältävän kuorrutepakkauksen koristeluun, ja ne kyllä maistuivat selvästi joltakin; joku suklaalle, joku sitruunalle jne. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä kaksikerroksisen kakun, eikä lopputulos häikäise. Kaksikerroksisuus ei sinänsä ollut vaikea tehdä, mutta koko kakun kuorruttamin sokerikuorrutteella on stressaavaa, eikä onnistu minulta kauniisti. Ehkä pitäydyn jatkossa hyvänmakuisissa kakuissa... ;)

Tyttäreni kakun kuuluu olla vaaleanpunainen, täytteenä on siis mansikkatäyte. Molemmissa kakuissa siis. Löysin hyvän kuuloisen mansikkatäytteen Bellebaielta. Rahkaksi valitsin valkosuklaa-lime rahkan, ja veden sijaan kiehautin liivatteet sitruunamehuun. Oli kyllä hyvää suosittelen! Meillä tehdään aina kakut vähälaktoosisina, koska sitä vaivaa on monella meidän vieraista. Se rajoittaa vähän varsinkin suklaatuotteiden käyttöä. Kakku on kostettu vaniljamaidolla, sekin täytyy muista ostaa vähälaktoosisena!

Pikkuprinsessakakussa on sokerikuorrute vain päällä, ja kerma on pursottu punostyyliin. Oppi on peräisin kinuskikissalta. Pikkuprinsessan osat on tehty erikseen, ja naama piirretty elintarviketussilla. Prinsessan hiukset on tehty valkosipulipuristimella. Tähän kakkuun olen kyllä tyytyväinen!

Mansikkamousse:

(2 väliin)

5 dl vispikermaa
1 prk valkosuklaa-lime -rahkaa
n. 5dl mansikoita
n. 0,75dl sokeria
5 liivatetta
2 rkl sitruunamehua

Jälkimmäisiin juhliin halusin kokeilla tehdä lisäksi mustaherukka-juustokakkua. Olen saanut kerran taivaallisen hyvää sellaista, mutta ohje oli salainen. Luulen, että salaisuus on mustaherukkalikööri. Tekeleeni oli kyllä hyvänmakuinen, mutta esteettisesti se ei ollut kaunis. Mustaherukat pitäisi ehkä paseerata, poistaa kuoret siis. En tiedä onko paseeraus tässä kohtaa oikea termi... Se kuulostaa kyllä aika työläältä. Kakun ulkonäköä eivät pelastaneet edes hätäisesti tehdyt kiehkurat kermavaahdon jämistä. Kehitettävää siis riittää!

Mustaherukka-juustokakku:

pohja:
200 g Digestive-keksejä
70g  voita

Mousse:
2,5dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
150g ranskankermaa
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria
200g mustaherukoita
5 liivatetta
3 rkl mustaherukkalikööriä

Kiille:
2dl mustaherukkamehua (jossa vähän joukossa makeampaa mansikkamehua)
2 liivatetta

Kesäneuleita

Kesä merkitsee minulle silmukoiden saralla ihanan värisiä puuvillalankoja, vilpoisia kesäneuleita ja virkkausta. Kesällä ei voisi kuvitellakaan neulovansa villasukkia tai muita paksuja neuleita, niiden aika koittaa syksyllä.

Olen isokokoinen tyttönen, ja siksi sopivien vaatteiden tai neuleohjeiden löytäminen on aina haastavaa. Alkukesästä löysin kuitenkin kesäpaitojen viisasten kiven; mallin, joka on helppo neuloa ja sovellettavissa monille eri langoille ja tyyleille. Malli on koostuu kahdesta neliön muotoisesta kappaleesta, jotka ommellaan yhteen (tai neulotaan pyörönä) jättäen käsien- ja pääntienaukot. Lopuksi alareunaan neulotaan joustin. Malli on nerokas! Silmukkamäärällä ei ole niin suurta väliä, paita voi olla hyvinkin löysä, mutta ei näytä teltalta koska joustinneule alareunassa kokoaa paidan jykevästi. Voisin kuvitella, että malli sopii kaikenlaisille vartalotyypeille.

Näissä paidoissa lankoina on Novitan tennessee ja kaste. Tennesseen värit ovat vanhoja vuosikertoja, niitä ei saa enää kaupasta. Siksakneuleessa mittasin lantion leveimmän kohdan, ja koetilkun avulla laskin sopivan silmukkamäärän. Siksakneuleessa on kolmessa kohtaa pitkien silmukoiden kerroksia, ne ei tosin näytä kovin hyviltä. En jaksanut purkaakaan, se oli tuollainen kokeilu.. Paidan yläosan reuna on vahvistettu virkatulla kiinteiden silmukoiden kerroksella, ja etu- ja takakappaleet ovat virkaten kiinnitetty.

Toinen paita on virkattu, ohje on mukailtu Novitan kesä2013 -lehden isojen tyttöjen ohjeesta, neulottu joustin siis lisätty. Virkattu paita on "koppurampi" kuin neule, mutta se ei haittaa. Monet neuleohjeet on suunniteltu hoikille ihmisille, on siis tärkeää huomioda oman vartalon erityispiirteet neuletta suunnitellessa. Itselläni esimerkiksi on pitkä selkä, ja kaikkiin ohjeisiin täytyy lisätä mittaa paljon. Myös kädentien kohta kannattaa mitata yksilöllisesti.

Neuleesta saa laskeutuvamman lisäämällä puikkokokoa, virkatun pinnan kuuluu olla mielestäni tiukka. Olen tekemässä nyt kolmatta kesäneuletta. Neuleena on pitsineulos, ja puikot kokoa 5,5, vaikka tenneseen ohjeessa sanotaan 3,5. Näin neuleesta tulee todella löysä ja rei'istä isoja !

Millainen pinta sinun laatikkopaitaasi tulisi?

Neulomisen iloa!

Maton virkkausta

 Terveisiä kesälomalta mummolasta!

Teetkö käsitöitä kesälomalla? Teetkö erityyppisiä käsitöitä kesällä ja talvella? Minulla virkkaus on selvä kesän merkki. Muutama kesäpaitakin on jo virkattu ja joku neulottukin, mutta niistä lisää tuonnempana. Nyt virkataan mattoja!

Matonkuteiden hyödyntäminen virkkauksessa ja neulonnassa on ollut viimeistä huutoa jo useamman vuoden. Töissä mainostin eräälle miehelle kudevirkkausta "äijä-virkkauksena". Virkkuukoukkua ei pidetä kädessä sirosti kuin pientä kahvikuppia, vaan koukkua väännetään hartiavoimin koko kädellä. Kudevirkkaus ei siis toisinsanoen sovi, jos käsien kanssa on ongelmia. Mullakin kädet tuli aikalailla kipeiksi näitä vääntäessä, koska pakkohan ne oli saada nopeasti valmiiksi. Siihen sopii toimintaterapeutilta saatu neuvo: Pidä taukoja ja jumppaa välillä käsiä (nyrkkiin-auki tms)! Kudevirkkaus on siitä ihanaa, että se edistyy todella nopeasti.  Näihin kahteen mattoon meni aikaa 5päivää, enkä todellakaan virkannut montaa tuntia päivässä! 

Matot ovat mittatilaustyö vanhempieni asuntoautoon. Kudematto sopii hyvin tällaiseen käyttöön, koska sen voi pestä pesukoneessa. Materiaalina on siis trikookude, ja kuteet maksoivat näihin mattoihin n. 40e. Ontelokude on "uusi" tulokas näillä markkinoilla. Se on säännöllisen tasapaksua ja -laatuista, ja siksi kalliimpaakin. Trikookuteessa on usein selvästi ohuita kohtia, niin tässäkin oli. Leikkelin niitä väleistä pois, ja harsin päät yhteen ohuella samanvärisellä ompelulangalla. Näin liitoskohdat jäävät siististi piiloon. Molempien  mattojen alkuperäiset ohjeet löytyvät kauhavan kangasaitan sivuilta. Molempia ohjeita olen muokannut saadakseni koon sopivaksi. Pyöreä matto on halkaisijaltaan 85cm ja toinen 65cm x 100cm.  Mattojen alle on yleensä hyvä laittaa jonkinlainen liukueste. Virkattujen, reikäisten mattojen alta liukueste näkyisi kuitenkin rumasti. Suunnittelin, että liukuestematosta voisi leikata kuvion peittävien kohtien muotoisia paloja ja ommella niitä maton takapuolelle! Nämä matot kaipaavat myös vielä höyrytyksen nurjalta puolelta.

Huivi

 Asusteiden neulominen on ihanaa. Mitat eivät ole niin tarkkoja, työ tulee valmiiksi nopeasti, eikä talous kaadu lankahankintoihin. Huivi on minulle tärkeä asuste, käytän huiveja todella paljon niin ulkona kuin kaulakorun sijaan asusteena. Kesällä neulotut huivit vaihtuvat virkattuihin puuvillaisiin, tai kevyisiin kudottuihin valmishuiveihin. Nyt ei ole siis todellakaan ole mikään huivineulontasesonki, mutta esittelen silti viimeisimmän tekeleeni. Huivi on ajankohtainen nyt, sillä osallistun sillä Novitan järjestämään suureen huivikilpailuun, osallistumisaikaa on vielä toukokuun loppuun.

Osallistuin muutama vuosi sitten Anu Harkin luovan neulonnan kurssille, ja siellä opin yhdistelemään erilaisia pintoja, lankoja ja värejä luovasti – ohjeita tuijottamatta. Olen neulonut paljon,  mutta tällainen tiheyksien ja ohjeiden huomiotta jättäminen on välillä vapauttavaa!  Tämä tekniikka sopii hyvin huiveihin, näitä löytyykin jo kotoa monenvärisenä.  Erilaiset struktuurit tekevät huivista mielenkiintoisen, myös lanka vaikuttaa paljon. Puuvilla- villa, mohair- ja sekoitelankoja yhdistelemällä pintoihin saa erilaisia tyylejä. Turkoosi on lempivärini, ja tällä kaudella sitä löytyykin paljon lankahyllystä! Huivi on hyvä tapa päästä eroon jämälangoista, mutta houkutus on suuri ostaa useita uusia, toisiinsa sopivia sävyjä… Napit huivin toisessa reunassa lisäävät käyttötarkoitusta, huivia voi käyttää myös ponchona tai harteiden lämmittimenä. Vaihtelevat reunat sitoo yhteen virkattu kiinteiden silmukoiden kerros.

Äitienpäiväkakku

Tänä vuonna äitienpäivää juhlittiin pitkästä aikaa isolla porukalla, itseni lisäksi paikalla oli kolme upeaa äitiä perheineen; Äitini, siskoni ja anoppini.

Äitienpäiväkakun maut ovat tänä vuonna suklaa ja kahvi. Mitäpä äiti muuta tarvitsee? ;) No ehkä jotain, mutta niillä pääsee jo pitkälle! Tein kakusta vähälaktoosisen. Alimmassa täyte-kerroksessa on suklaamousse tummasta suklaasta. Toisessa välissä on kahvimousse, jossa on mausteena espressoa ja amaretto-likööriä. Alkoholi haihtuu kiehauttaessa. Jämäköitin moussen liivatteella, ja se ikävä kyllä aina vähentää moussen makua. Laktoosilliseen versioon voisi laittaa valkosuklaata ja jättää sokerin ja liivatteet pois.. Kakkupohjana on mehevä kuivakakkumainen pohja, jonka kanssa koin kokoamisvaiheessa epätoivon hetkiä kun mureat kakkulevyt hajosivat käsiin ja upposivat löysään kahvimousseen. Mureneminen ei kuitenkaan haittaa valmiissa kakussa, murentuneet palat voi koota palapelimaisesti paikalleen. Kakku kannattaakin koota vuokaan edellisenä päivänä, se teki ihmeitä tässäkin tapauksessa! Kuorrutteena on tummasta suklaasta, vaaleasta siirapista ja tomusokerista tehty massa. Koristeet sokerimassasta. Varsin suklainen yleisvaikutelma, maiskis! Täytyy sanoa, että olin kyllä varsin tyytyväinen kakun makuun. Koristelu oli aika pikainen, mutta ainakin kesäinen! :)

Suklaamousse:

130g tummaa suklaata

2,5 dl kermaa

100g tuorejuustoa

Vatkaa kerma. Sulata suklaa mikrossa ja vatkaa joukkoon tuorejuusto ja kermavaahto.

Kahvimousse:

4 liivatetta

1 dl espressoa tai vahvaa kahvia

2rkl amaretto-likööriä

2,5dl kuohukermaa
100g tuorejuustoa
0,5-1dl tomusokeria
puolikas vaniljatanko

Liota liivatteet kylmässä vedessä. Lämmitä kahvi ja likööri kattilassa ja lisää liivatteet. Vatkaa kerma, lisää siemenet vaniljatangosta ja tuorejuusto. Lisää hieman jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Mausta tomusokerilla. Moussesta tulee aika löysä, sen voi antaa jämäköityä jääkaapissa, tai koota kakun vuokaan kuten itse tein.

Äiti on sanoista kaunein

Äitienpäivänä, jos milloin, on syytä muistaa arjen sankareita, äitejä! Omat lapseni ovat vielä pieniä ja näin äitienpäivänä sydän meinaa pakahtua ylpeydestä noita pieniä täydellisyyksiä katsellessa. Oma äitini on idolini, maailman paras äiti <3

Äitienpäivään kuuluu itsetehdyt lahjat. Tänä vuonna lapset maalasivat molemmille Mummoilleen kukkaruukut, joihin ostettiin kauniit kukkaset. Minä lisäsin paketteihin vielä neulomani kesätossut. Ohje on superhelppo. Kesätossut syntyvät puuvillalangasta, talvitossut voin neuloa villalangasta. Lisään ohjeen myöhemmin!

Onnea kaikille äideille!