Kaulahuivi

Huiveja ei vaan pysty olemaan liikaa, vai mitä sanotte? Teen joka talvi teen muutaman huivin, haussa on aina se täydellinen väri, malli, toimivuus, ulkonäkö jne. Niinkuin olen jo aikaisemmin todennut, 7 veljestä on oma suosikkilankani. Sitä saa peruskaupoista, sitä löytyy aina kotoa useita värejä. Se kestää käyttöä neuleessa, ja on melko nopeaa neuloakin. Tämän huivin tarve lähti uudesta sinisestä toppatakista. Olen myös huomannut, että pitkät kaulahuivit on epäkäytännöllisiä ulkoiluun, varsinkin lasten kanssa touhutessa. Olen tykästynyt erilaisiin tuubeihin, mutta sellaiset, jotka laitetaan kierteelle kaksinkerroin, on mielestäni jotenkin hankalia. Se kierre on ruma ja aina väärässä paikassa. Olen laittanut omiin tuubeihini napit, se toimii aika hyvin.

Tämä kaulahuivi on neulottu pyöröpuikoilla (4,5 puikot, 40cm). Huivi on siis putkilo, joka on virkattu päistä litteäksi. Lanka on siis 7 veljestä ja silmukoita on 80. Muutamassa kuviossa on käytetty yhdistettyä nalle ja paljettilankaa.

 Kuviot ovat tajunnan virtaa, minulla oli neulomuksen vieressä aina ruutuvihko, johon suunnittelin erilaisia kuvioita, joissa yksi mallikerta on 10 tai 20 silmukkaa.  Huivin valmistuttua en ollut täysin tyytyväinen väritykseen, varsinkin sininen kirjava lanka, sekä harmaa tuntuivat huonoilta valinnoilta. Nyt muutama kuukausi sen jälkeen huivi on oikein mieleinen! Huivi on niin lämmin, että se pääsi todenteolla käyttöön vasta tällä viikolla, kun pakkasta on vihdoin yli 10. Täytyy sanoa, että käyttökokemukset ovat muutaman päivän jälkeen hyviä. Huivi on lämmin, muttei liian, ainakin näillä pakkasilla. Lanka tuntuu hyvältä kasvoja vasten. Kuviollisesta huivista saa laitettua erilaisia kohtia kasvojen eteen, joten se ei ole tylsä!

Ihana ihana joulu

Joulu tuli ja meni. Joulu on suuri rakkauteni, ja huomaan että olen onnistunut siirtämään tämän rakkauden myös lapsilleni. Jo eilen tyttäreni kyseli, että onko pitkä aika siihen että joulupukki taas tulee? Minulle joulu tarkoittaa ennen kaikkea yhteistä aikaa rakkaiden kanssa. Joulu on tunnelmallisuutta, esteettisyyttä, hurmaavia tuoksuja, huumaavia makuja ja joulun sanomaa tuovia joululauluja. Käsillä tekijänä minulle on tärkeää, että jouluna tunnelmaa tuovat itse tehdyt asiat. Se tekeminen on juuri sitä valmistautumista. Joululaulujen laulaminen, jouluverhojen ompelu, kranssien ja muiden koristeiden askarteleminen ja  joululahjojen tekeminen ovat sitä toimintaa, joka tuo joulun tunnelmallisuuden.

 Joulukranssi

Ensimmäinen tekele, jonka haluan esitellä, on tehty viime jouluksi. Se on kranssi, joka on mielestäni edelleen todella kaunis ja esittelen sitä ylpeydellä. Yli puolet sen ihanuudesta on kuitenkin peräisin siitä päivästä, kun kranssia tehtiin! Sinä harvinaisena päivänä olimme siskoni ja äitini kanssa onnistuneet pääsemään saman pöydän ääreen jouluaskartelemaan. Yhteinen askarteluaika on meille nykypäivänä todella harvinaista, eikä ole mieluisampaa seuraa siihen puuhaan! Kranssista piti tulla alunperin ovikranssi. Epäilin kuitenkin monien pallojen pakkasensietokykyä, enkä halunnut että pallot menevät rikki. Kranssista tuli siis pöytäkranssi ja sen sisällä kynttilä näyttää todella kauniilta. Sen voisi laittaa myös seinälle jonain vuonna!

Kranssin pohjan voi tehdä monella tavalla. Minulla sattui olemaan kaapissa kaksi pyöreätä eri kokoista metallirinkulaa, niiden varsinainen käyttötarkoitus liittyy jollain tavalla lampunvarjostimiin. Yhdistin rinkulat toisiinsa rautalangalla, jolla myös kiinnittelin palloja aluksi kiinni. Katiskaverkon tapainen, mutta pienempi reikäinen verkko (hiiriverkko??) on myös hyvä pohjamateriaali, pohjan ei tarvitse olla kolmiulotteinen, kranssiin saa kyllä kolmiulotteisuutta eri kokoisilla palloilla.  Monien joulupallojen kiinnitysmekanismi on usein aika heiveröinen, ja liimailin niitä kiinni palloihin kuumaliimalla varmuuden vuoksi. Jotkut pallot ovat kiinnitetty siis rautalangalla, jotkut kuumaliimalla ja jotkut erikeepperillä. Isoimmat pallot laitetaan ensin, ja pienimpiä käytetään "tilkitsemään koloja". Kukkatarvikeliikkeestä sai oikein hyviä pikkupalloja, joissa on rautalangan pätkä jo valmiiksi takana. Käytin kranssiin myös laatikosta löytyneitä valkoisia huopapalloja, sekä paljettilangalla itsepäällystämiäni massapalloja. Tiimarista löysin myös ohuesta rottingista pyöriteltyjä, hopeaksi spreijattuja pallokoristeita, sekä pieniä kimaltavia massapalloja. Mistähän niitäkin jatkossa saa, kun ei ole enää tiimaria? Erilaiset pinnat ja struktuurit tekevät pinnasta mielenkiintoisen, yhtenäiset värit taas yhdistävät. Kranssi on helpointa tehdä monenkokoisista palloista. Jos haluat tehdä kranssin tasakokoisista palloista, sommittelu vaatii enemmän suunnittelua!

 

Joulupallo

Viime pääsiäisenä tein neulottuja pääsiäismunia Arnen ja Carloksen ohjeiden mukaisesti. Ehdin neuloa yhden joulupallonkin syyskuun käsityöristeilyllä, mutta siihen se innostus jäi tänä jouluna. Sen sijaan sain ajatuksen vaihtaa pallon kokoa valisemalla langaksi nalle-langan sijaan novitan crystal-langan. Lanka on punainen, siinä on punaisia paljetteja, ja sitä neulotaan 10:n puikoilla. Täydellinen joululanka! Ohje on sama kuin nallelangalla neulottaessa, mutta välikerroksia (ilman lisäyksiä ja kavennuksia) taisin muutaman ylimääräisen. Pallo on täytetty vanulla, ja haastetta olikin saada pallo symmetriseksi. Fiksua  voisi olla laittaa sisälle punaiseksi maalattu massapallo jo neulontavaiheessa! Joulupallo on halkaisijaltaan n. 14cm.

Joulukuusen matto

Jo usean vuoden minulla on ollut suunnitelmissa tehdä kaunis joulukuusen matto. Tekniikka- mahdollisuuksia on monia, maton voi ommella, tehdä tilkkutyönä, huovuttaa, virkata.... Kaikkia näitä olen harkinnut, mutta hassua kyllä, vasta tänä jouluna keksin täydellisen ja helpon toteutustavan. Ontelokuteesta virkattu matto! Näitä mattoja olen tehnyt meidän vessoihin trikookuteesta, ja niistä pidän edelleen kovasti. Ontelokude on säännöllistä neulosta, ja lopputulos on asteen verran tyylikkäämpi kuin trikookuteesta virkattu. Tähän mattoon lisäsin viimeiselle virkkauskierrokselle (piparkakkureunukseen) valkoisen paljettilangan, joka näkyy kivasti valon osuessa siihen. Aika kiva, vaikka itse sanonkin! Kuvassa näkyy myös täksi jouluksi ompelemani jouluverhot, edellisen joulun jälkeisistä alennusmyynneistä ostetusta kankaasta. Valkoinen on kyllä joulun tyylikäs väri!



Ovikranssi

Tämän joulun ovikranssiin käytin valmista, kaupasta ostettua pohjaa. Koristeina on huovasta, metallilangasta ja helmistä tekemiäni kukkia, sekä joulupalloja, joulupallokranssin hengessä, mutta vähän maltillisemmin! Kranssi sopii mielestäni täydellisesti vaalean vihreän talomme valkeaan oveen! Tässä kranssissa on käytössä samat kiinnityskeinot kuin joulukranssissa, rautalankaa ja erikeepperiä!

Lusikkakoruja

Hopeisista ruokailuvälineistä tehdyt korut ovat olleet suosittuja jo ainakin kymmenen vuotta. Niin pitkään, kun olen niistä tiennyt, olen halunnut itselleni lusikkakorun. Jostain syystä en vain ole raaskinut sellaista koskaan ostaa.

Melkein viimeisenä opintonani ohjaustoiminnan artenomin koulutuksessa, kävin metallityökurssin ja sain vihdoin itselleni halutut lusikat. Metallityöt eivät todellakana ole minun juttuni, en täysin ymmärrä vieläkään metallin ominaisuuksia materiaalina. Sitä enemmän kuitenkin arvostan niitä, jotka loihtivat hopeasta ja muista materiaaleista mitä hienompia koruja!

Kukkakorut, medaljonki ja sormus on sahattu isosta tarjoilulusikasta, ne ovat siis kuperia jo valmiiksi. Olen kotoisin Lieksasta, Pohjois-Karjalasta, ja näihin kukkiin on innoituksensa antanut Pohjoiskarjalan maakuntakukka, Karjalan ruusu. Jospa se kuvaisi vähän minuakin, ainakin se on yhtä pyöreä.. ;) Kukkien keskellä olevat kuviot on syövytetty. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin syövyttänyt kuvioita vielä enemmän, mutta nyt mentiin näillä. Ketju on kalevakorusta, ei siis oma tekemäni.

Lusikkamedaljonkien innoittaja on tietenkin koiranputki, se on jotenkin niin houkutteleva muodoltaan. Kuviot on sahattu ja porattu vapisevin käsin.. :) Isoista lusikoista tehdyt korut on vähän liian suuria, pitäisi käydä kirppiskierros etsimässä lisää pikkulusikoita! Ei nämä ihan sellaisia ole niinkuin piti, ja kehitettävää löytyy rutkasti. Olen selkeästi enemmän silmukoiden ystävä.. :)

Turtleskakku

Rakas esikoiseni täytti viime viikolla viisi vuotta, Onnea Otso <3 Ylpeydellä huomaan, miten iso ja taitava poika hänestä on tullut. Ensi vuonna eskariin, hui.... Sosiaalisen luonteeni ja osaksi myös "leipomisongelmani" takia tykkään kutsua ystäviä kylään. Lasten synttärit ovat hyvä syy kutsua läheisiä juhlimaan! Tällä kertaa synttärikakkua on mietitty jo edellisistä synttäreistä lähtien. Oma ajatukseni oli alkuun tehdä Autot-elokuvasta tuttu klainari-bussi, mutta syksyllä alkanut Turtles-hulluus vei toiselle tielle. Makujen valintaan poikani ei halunnut vaikuttaa, äitin kakut on kuulema aina niin hyviä (makea maistuu näköjään samalla tavalla niin äidille kuin pojallekin....)!

Täytyy sanoa, että kolmiulotteisten koristeiden muovailu ei oo mun vahvinta alaa. Onneksi Otso ainakin tunnisti hahmot oikeiksi ja oli tyytyväinen kakkuunsa. Se on tärkeintä <3 Koristeet on tehty sokerimassasta, turtlet jo pari viikkoa enen tarjoilua, niin ovat aika hyvin kuivuneet. Kakun MAKU sen sijaan oli ainakin omaan makuun, voisinpa ehkä sanoa, että parhainta koskaan tekemääni! Makuna kakussa on minttusuklaa, maiskis.. :P Kakkupohja on kinuskikissan ihanasta kirjasta otettu mehevä suklaakakkupohja. Pohja on tosi herkkä repeilemään, mutta se ei haittaa/näy lopputuloksessa. Mulla on tapana koota kakut tarjoilulautaselle käyttäen apuna reunakalvoa. Se pitää löysähkötkin täytteet kasassa. Täytän kakun edellisenä päivänä. Irrotan reunakalvot ennen koristelua, silloin kakku on ehtinyt makustua ja tiivistyä siistiksi. Kuvassa näkyvä musta siksakreuna on muovinen "aluspaperi", muistaakseni ikeasta joskus hankittu.

Täytteenä kakussa on päärynäsosetta ja minttusuklaamoussea. Ohje on jostain joululehdestä, meidän perheessä on perinteisesti tästä on tehty täytekakku joulun kahvipöytään. Alkuperäisen ohjeen mukaan kaku väliin pilkotaan säilykepäärynöitä. Käytin itse päärynäpilttiä (1 purkki yhteen väliin), mutta pilkotut päärynät kyllä maistuisivat enemmän. Mousse on täyttövaiheessa löysähkö, mutta reunakalvojen kanssa pysyy hyvin muodossa.

Minttusuklaamousse: (2 väliin)

5dl vispikermaa

200g creme fraichea

1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

1 pieni pakkaus After eight- suklaata pieneksi pilkottuna

 + 2 prk päärynäpilttiä.

Kakun kuorrute on kaulittua suklaamassaa, suosikkini Kinuskikissan leivontakirjasta, tuota massaa olen käyttänyt monissa kakuissa! Se on oikeasti hyvää, toisin kun sokerimassat ja marsipaanit yleensä. Massan tekeminen on helppoa, kattilassa sulatetaan vaalea siirappi, tomusokeri ja valittu suklaa. Massa teketyy jääkaapissa yön yli, ja se kaulitaan kakun päälle.  Tämä kakku on vähälaktoosinen, siksi suklaa on tummaa suklaata.  Suosittelen ehdottomasti tuota kinuskikissan kirjaa hankintalistalle, hyvä perusopus juhlien kokkaukseen! Massan ohje löytyi googlettamalla myös täältä.

Kakun lisäksi juhlissa tarjottiin banaani-suklaa kuppikakkuja ja porkkana-appelsiinikuivakakkua. Otson toiveesta tarkoituksena oli tehdä kurpitsakakku, Bellebaiella on siihen ihana ohje. Olin ostanut hyvissä ajoin kaupasta pari kurpitsalyhdyiksi tarkoitettua kurpitsaa. Tarkoituksena oli tehdä niistä lyhdyt ulos, sekä kakku. Kurpitsoiden sisällä ei kuitenkaan ollut juuri mitään, olisikohan koristekurpitsat jotenkin erilaisia, ei-syötäväksi kelpaavia? Tai sitten kurpitsat olivat syömäkelpoisia kuukausi sitten, ja sisälmys oli vaan kuivunut kokoon. Mutta siis, vaihdoin kurpitsan porkkanaan, hyvää tuli jokatapauksessa! Kuppikakkuihin tein banaaninmakuisia muffinseja, jotka eivät olleet ihan huippuhyviä tuoreena. Pakastuksen, sulatuksen ja kuorrutuksen jälkeen ne olivat kuitenkin hyviä, ja kauniitakin! Kuorrutteessa on kermavaahtoa, johon on sekoitettu sulatettua tummaa suklaata. Tähtikoristeet koristavat molempia tuoden yhteistä ilmettä.

Suolaisena tarjottavana juhlissa oli tällä kertaa vasta leivottuja sämpylöitä, coleslaw-salaattia ja pulled pork-tyyppistä ylikypsää possua. Oli nimittäin NAM! Siskoni teki isompien lasten kanssa ison kasan sämpylöitä ja taitava mieheni valmisti lihat. Yhteistyön voimaa <3 En ole koskaan tehnyt coleslaw-salaattia, mutta helppoahan se on tehty. Valkosipulia laitettiin reippaalla kädellä, ja se sopi ainakin omaan makuun.

Juhlat järjestettiin halloween-aikaan, siksi koristeina oli oranssia; kurpitsoita, kukkia, sekä pöydillä koristeita erilaisia ällöttäviä ötököitä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, kiitos kaikille juhlijoille!

Syyskakkuja

Lehtien väriloisto on ollut tänä vuonna uskomaton. Aina syksyisin minulle tulee pakottava tarve ikuistaa ne värit jotenkin. Olen pohtinut syksynlehtien ikuistamista jollain tavalla, mutta värit ei vain tahdo pysyä lehdissä millään tavalla. Tänä syksynä ikuistin kauniit lehdet kakkuihin, toki nekin haravoitiin jo massuihin ja vain kuvat ovat enää todisteena!

Lehtikoristeiden teko on helppoa. Niitä voi tehdä marsipaanista tai sokerimassasta, itse suosin sokerimassaa. Isommista ruokakaupoista saa nykyään valmiiksi värjättyjä massoja, jos ei itse halua värjäillä. Itse ostan pastavärejä ja muitakin tarvikkeita joko Vispilänkaupasta tai Confetista. Laitoin siis vain yhteen könttiin palaset erivärisiä massoja ja kaulitsin sen ohueksi sekoittamatta värejä liikaa. Sitten vaan muotilla lehdet irti! Jos on aikaa, lehdet voi tehdä viikkoja aikaisemmin, ne voi myös jättää kuivumaan erilaisiin asentoihin. Foliosta voi helposti muotoilla erilaisia tukipaloja lehdille.

Ensimmäinen kakku on eräiden ihanien kaverusten 5v. synttäreille. Tähän kakkuun kokeilin tulostettua kakkukuvaa. Kaupoissahan on myytävänä erilaisia kakkukuvia prinsessoista ja spidermaneista, mutta niitä saa myös omista valokuvista. Pikaisen surffailun jälkeen päädyin tilaamaan niitä täältä. Kuva oli melko tarkka, ei maistunut juuri miltään, mutta toimi niinkuin piti. Ihan hauska lisäulottuvuus koristemaailmaan! Kakussa on tumma sokerikakkupohja ja välissä soseutettua banaania, suklaakastiketta ja suklaamoussea. Sain täyteidean livin Leila leipoo-ohjelmasta. Siinä suklaakastike tehtiin alusta pitäen itse, mutta oikaisin tässä laittamalla valmista pirkan suklaakastiketta tuubista, sellaista jäätelölle tarkoitettua siis. Hyvin toimi. Leila leipoo -ohjelmassa neuvottiin myös sivelemään banaanikerros sitruunamehulla, silloin banaani säilyttää värinsä. Omassa kakussani banaani ei juuri eroittunut muuten kuin maussa. Tämäkin oli varsin hyvä yhdistelmä mielestäni!

Tämä syyskakku on tehty Nina-tädin 50v. juhliin, onnea Nina ! Kakun sisällä on vaalea, pellille tehty kakkupohja kolminkertaisena. Välissä on kinuskimoussea ja jäisiä puolukoita. En ollut itse paikalla maistamassa, mutta oli kuulema hyvää! Tämä on kyllä suosikki mousseni, sen on suoraan kinuskikissalta lainattu. Toimii myös karpaloilla ja vadelmilla. Kun lisättävät marjat ovat jäisiä, ne eivät värjää moussea.

Taulu

 Haaveilen kodista, jonka seinillä on toinen toistaan upeampia itse tekemiäni taideteoksia, eri tekniikoilla, pieniä ja suuria. Jostain syystä, ne jäävät vaan aina toteuttamatta, kun aina on jotain tähdellisempää tehtävää. En tosin ole mielestäni kovin taiteellinen, työni ovat enemmän käsitöitä kuin taidetta. Mutta ei sillä niin väliä, itse tehty on aina hienompi kuin kaupasta ostettu!

Rakas Isäni täytti kesällä pyöreitä vuosia ja päätimme siskoni kanssa tehdä hänelle lahjaksi taulun. Taululle oli tilaus, sellainen tarvittiin heidän uutukaisen asuntoautonsa seinälle. Taulu ei siis voi olla kovin painava tai särkyvä. Niinpä päätimme tehdä kankaan, jonka kiinnitettäisiin styroxlevyn ympärille. Yhteistyö tällaisessa "taideprojektissa" voi olla hermoja raastavaa, kun molemmilla on eri näkemys siitä, mikä näyttää hyvältä. Pientä sanailua tarvittiin, mutta lopputulos miellytti molempien silmää.

Kuvassa on siis omenapuun oksa, taivasta vasten. Päätimme tehdä taivaan, eli pohjakankaan huovuttamalla. siihen on valittu monia eri sinisen sävyjä, merinovillaa ja silkkikuitua. Huovan pohjana oli valkoinen neulahuopalevy, joka peitettiin usealla kerroksella merinovillatopsia ja silkkikuituhaivenia. Emme ostaneet työtä varten mitään, vaan kaikki tarvikkeet löytyivät varastoista. :) Omenapuun oksa on tukikankaalla kiinnitetty ja ommeltu koneella kiinni huopaan. Omenankukat on huovutettu merinovillasta ja silkkikuidusta, kukkien vihreät keskustat ovat lasihelmiä. Lehdet oat vihreää puuvillakangasta. Huopa kiinnitettiin styrokslevyyn pienillä nuppineuloilla. Taulun koko on n. 30 x 65cm.

Pipoja pipoja pipoja...

Joka vuosi näihin aikoihin on käynnissä kuumeinen talviasusteiden päivitys. Mikä on tämän talven väri? Viime vuoden asusteet näyttävät hieman nuhruisilta ja vaikka ne tulisivatkin käyttöön tänäkin vuonna, on tehtävä ainakin yhdet uudet. Värimaailmaa miettiessäni huomasin että pipojen täytyisi sopia monenlaisten vaatteiden kanssa. Siitä tuli ajatus erivärisistä kukista. Inspiraationi väri- ja kuviomaailmaan olivat tällä kertaa uusi ihana desiqual-laukkuni ja -huivini. Niissä on runsas ja raikas värimaailma, samaa olen jäljitellyt pipoissani.

Pipon ulkonäkö on tietenkin tärkein asia. Käytännöllisyys on kuitenkin huomioitava myös. Neulotuissa hatuissa on se ongelma, että ne eivät pidä tuulta, ja voivat olla välillä liian kuumia ja kutittavia. Viime vuonna tein tyttärelleni kauniin palmikkopipon ja rakas siskoni ompeli siihen ystävällisesti vuoren trikookankaasta. Ei nyt ihan tuulenpitävää, mutta ainakin lämpimämpää! Varsinkin lapsille neulomani hatut eivät ole normaalissa pihakäytössä, vaan enemmänkin kyläily - ja kauppareissuilla. Aikuisella on eri juttu! 

Neulottujen hattujen silmukkamäärä on aina suuri pähkäilyn aihe. Pään ympärysmitalla ja langantiheydellä saa toki laskettua jonkinlaiset silmukkamäärän, mutta pipon tulisi olla kireä muttei liian. Myös valittu neulos vaikuttaa paljon tiheyteen. Joustinneule tai ainaoikein -neule joustavat, palmikot kiristävät jne. Useat neulokset myös löysistyvät käytössä, eli jos hattu on aluksi juuri sopiva, todennäköisesti pian se on vähän liian löysä. Parhaiten silmukkamäärän saa selailemalla neulelehtiä. Isommassa hatussa on 108 silmukkaa, lankana Novitan Nalle. Lapsen hatussa on 92 silmukkaa.

Parantaakseni hatun käytännöllisyyttä, neuloin hatun reunaan käänteen puuvillalangalla, näin ihoa vasten tuleva osa hatusta on puuvillaa, eikä villaa. Samalla myös korville tulee kaksinkertainen, lämpimämpi neulos. Reuna on tehty yhdellä *langankierto, 2 oikein yhteen* -kierroksella. Jos pitsireuna näyttää liian "tyttömäiseltä", reunaerotuksen voi tehdä myös nurjalla kierroksella.

Löysin vähän aikaa sitten helpon ohjeen ihanaan virkattuun kukkaan. Ohje löytyy täältä. Lankaa vaihtamalla kukista saa erikokoisia, tein todella ohuesta langasta virkatuista kukista korvakorutkin kovettamalla kukat erikeeper-vedellä. Sovelsin ohjetta pieniin kukkiin, karkeasti sanottununa yksi kerros jätetään vain pois.

Lämmintä syksyä!